Seksitreffit Seksikeskustelu ~ Näytä viesti

Paholaisen tullessa aamulla suurukselle oli Erkki jo hämmentämässä velliä. ”Mitä! ”Kuinka sinä voit olla täällä!” huusi paholainen. ”Tarkoitan – missä vaimoni on?” ”Vaimosi? Etkö muista?” kysyi Erkki. ”Sinä katkaisit viime yönä hänen kaulansa ja me heitimme hänet järveen sänkyineen päivineen.”
”Mi-mi-mitä!” hurjistui paholainen. Erkki vain taas muistutti:”Ethän vain menetä malttiasi moisen pikkujutun, kuin yhden vaimon vuoksi? Muista toki sopimustamme.”

Paholainen hillitsi taas kerran kiukkunsa. ”Kyllä minä sen muistan. Sanon sinulle oikein vilpittömästi, että olet kohdellut minua todella huonosti.”
Koska paholainen tunsi itsensä yksinäiseksi ilman vaimoa, hän lähti muutaman päivän kuluttua etsimään uutta. ”Minä jätän sinun suoritettavaksi erään tehtävän poissa ollessani”, hän sanoi Erkille. ”Minulla on ämpäri tulipunaista maalia. Koko talon pitää olla tulipunainen palatessani.”

Heti kun paholainen oli lähtenyt, Erkki sytytti talon tuleen ja hetken kuluttua liekit värjäsivät koko taivaan tulipunaiseksi. Paholainen ryntäsi pelosta suunniltaan takaisin ja näki talonsa palavan tulimerenä.
”Olen tehnyt kaiken, kuten pyysit” sanoi Erkki tyytyväisenä, ”eikö olekin komeaa! Koko talo hehkuu tulipunaisena!”

Paholainen tuskin pystyi kiukultaan hengittämään. ”Sinä – sinä….” hän aloitti, mutta Erkki keskeytti ”Et kai vihastu moisen pikkujutun kuin yhden talon vuoksi? Muista sopimustamme!” Paholainen nielaisi taas kiukkunsa ja sanoi: ”Ei, en minä vihastu, mutta kyllä minun täytyy sanoa, että olen kovin harmistunut sinuun.”

Seuraavana päivänä paholainen lähti uudelleen vaimon hakuun ja sanoi Erkille: ”Ei mitään hullutuksia tällä kertaa! Nyt sinun on rakennettava kolme siltaa järven yli, mutta ne eivät saa olla puuta, rautaa, kiveä tai multaa. Oletko ymmärtänyt?” Erkki teeskenteli pelästynyttä. ”Annoitpa melkoisen vaikean tehtävän.”
Erkki odotti kunnes paholainen oli lähtenyt, meni niitylle ja teurasti paholaisen kaikki lehmät. Niiden ruumiista hän sitten rakensi järven yli kolme siltaa. Yhden pääkalloista, yhden ruohoista, yhden jaloista ja sorkista. Paholaisen palattua Erkki meni häntä vastaan ja osoitti siltoja: ”Katso, tuolla ovat vaatimasi kolme siltaa, eikä yhdessäkään niissä ole puuta, rautaa, kiveä tai edes mullan murua.”
Huomatessaan, että koko karja oli teurastettu rakennustarvikkeiksi raivostunut paholainen oli tappamaisillaan Erkin, mutta tämä vain sanoi rauhallisesti: ”Et kai vain vihastu niin joutavan asian kuin jonkun lehmän takia. Älä unohda sopimustamme!”
Ja niin paholaisen oli taas nieltävä kiukkunsa. ”En minä vihastu, mutta kyllä minun täytyy sanoa, että tällä kertaa luulin sinun käyttäytyvän moitteettomasti.” Paholaisen kotimatka oli onnistunut hyvin ja hänellä oli mukanaan uusi vaimo. Tämä ei alkuunkaan pitänyt Erkistä ja paholainen lupasi tappaa pojan yöllä, tämän nukkuessa.

Erkki kuuli taas vaimon puheet ja pani illalla peitteensä alle kirnun ja pään kohdalle ison kiven. Hän kiipesi sen jälkeen uuninpankolle nukkumaan. Yöllä paholainen otti miekkansa ja meni Erkin sängyn luo. Ensimmäinen isku osui kiveen ja miekkaan tuli särö. Paholainen sivalsi uudelleen, niin että säkenöi. ”Tuhat tulimmaista!” hän sadatteli, ”Onpas pojalla kova pää. Täytyy iskeä alemmaksi.” Kolmannella kerralla miekka osui kirnuun. Vanteen lensivät mikä minnekin ja kirnu hajosi. Paholainen palasi hyvillään omaan sänkyynsä. ”Se on sitten tehty”, hän naureskeli vaimolleen.

Mutta herätessään aamulla paholaista ei naurattanut, sillä Erkki oli elävämpänä kuin koskaan ja käyttäytyi, kuin mitään ei olisi tapahtunut. ”Mitä!” paholainen karjaisi tyrmistyneenä, ”Etkö sinä tuntenut yöllä nukkuessasi mitään kolhaisua?” ”Taisinpa tuntea parin hyttysen sipaisun poskellani, en muuta”, vastasi Erkki.

”Ei häneen pysty rautakaan”, paholainen valitti vaimolleen, ”minun täytyy polttaa hänet.” Ja paholainen käski Erkkiä nukkumaan seuraavan yön riihessä. Erkki vei vuodevaatteensa riihen lattialle, mutta pimeän tultua muutti heinälatoon ja nukkui siellä rauhallisesti koko yön. Yöllä paholainen sytytti riihen palamaan. Ennen auringon nousua Erkki kantoi vuodevaatteet takaisin palaneen riihen paikalle. Ja kun paholainen tuli aamulla ulos, hän näki Erkin nukkuvan kaikessa rauhassa ja aivan vahingoittumattomana savuavien raunioiden keskellä. Paholainen ravisti Erkin hereille. ”Tuhat tulimmaista poika! Oletko ollut unessa koko yön?” ”Olen toki, nukuin oikein hyvin. Hiukan vain palelsi”, vastasi Erkki. ”Palelsi!” ähisi paholainen.

Paholainen ei osannut enää ajatella mitään muuta kuin, millä keinoin pääsisi Erkistä. ”Poika käy hermoilleni”, hän valitti vaimolleen, ”en kestä häntä enää, miten saamme hänet raivatuksi pois?”
Paholainen keskusteli vaimonsa kanssa asiasta kerta toisensa jälkeen ja viimein he päättivät, että ainoa keino päästä pojasta oli muuttaa itse muualle ja jättää hänet oman onnensa nojaan.

”Pannaan hänet metsään hakkaamaan puita koko päiväksi”, ehdotti paholainen, ”Sillä aikaa soudamme tavaroinemme päivinemme saareen. Kun poika palaa metsästä, hän ei saa mistään tietää, mihin olemme menneet.”

Taas Erkki sattui kuulemaan paholaisen suunnitelman. Seuraavana päivänä, kun paholainen luuli Erkin olevan työssä metsässä, Erkki hiipi takaisin ja piiloutui vuodevaatteisiin.

Kun paholainen oli vaimoineen päässyt saareen ja alkoi purkaa tavaroitaan, tuli Erkki esiin. Vaimo ruikutti katkerana Paholaiselle: ”Jos sinä todella välität minusta, niin katkaiset sen kurjan pojan kaulan.” ”Mutta minähän olen yrittänyt”, puolusteli paholainen, ”eikä siitä tule mitään. Hiiteen koko poika! Olen aina tiennyt että suomalaiset ovat uppiniskaista väkeä, mutta Erkkiä pahempaa en ole vielä ikänäni tavannut. Se poika kerta kaikkiaan päihittää minutkin.”

Mutta vaimo jatkoi ruikutustaan, kunnes paholainen viimein lupasi vielä kerran katkaista pojan kaulan. ”Kun hän on nukahtanut, herätän sinut”, lupasi vaimo. Mutta vaimo oli muuttotouhuista niin uuvuksissa, että mentyään vuoteeseen nukahti itse heti. Ja niin Erkki sai tilaisuuden kokeilla, kelpaisiko uuden vaimon tappamiseen sama kuin entiseenkin. Hän kantoi nukkuvan vaimon omaan vuoteeseensa ja meni itse paholaisen viereen. Hän herätti tämän ja muistutti lupauksesta. Vanha paholaisparka nousi, meni Erkin vuoteelle ja katkaisi uuden vaimon kaulan.

Huomattuaan aamulla mitä oli tehnyt, paholainen joutui hirvittävän raivon valtaan. ”Painu tiehesi, en enää ikinä halua nähdä sinua!” hän ulvoi.
”Mutta ethän vain ole menettänyt malttiasi moisen pikkujutun, kuin yhden vaimon vuoksi?” muistutti Erkki, ”vai oletko?”

Paholainen vapisi vihasta. ”Kohta menetän malttini ja silloin sinulla on kiperät paikat. Minä todella pidin uudesta vaimostani enkä tiedä, mistä saisin enää yhtä hyvän. Niin että katoa hyvän sään aikana ja katoakin nopeasti!”

”Kyllä minä katoan”, lupasi Erkki, ”mutta ensin sinun on maksettava velkasi.”
”Velkani!” karjui paholainen, ”kaiken sen jälkeen mitä olet tehnyt talolleni, karjalleni vaimoilleni ja kaikelle muulle, mitä omistan!”

”nyt sinä olet menettänyt malttisi”, sanoi Erkki, ”ja minä haluan palan selkänahkaasi saappaitteni pohjia varten.”
Paholainen mesosi kauheasti, mutta Erkki pysyi lujana. Eikä hän antanut periksi, ennen kuin paholainen oli maksanut velkansa.

Siitä nahasta tuli hienoimmat saappaitten pohjat, mitä kuvitella saattaa. Erkki käyttää tänäkin päivänä samoja saappaita samoine pohjineen. Saappaitten maine on levinnyt yli koko maan ja Erkin astellessa maantiellä ihmiset pysähtyvät ihmettelemään hänen merkillisiä jalkineitaan. Jopa ulkomaalaisetkin ovat kiinnostuneita kuultuaan ihmesaappaista ja kyselevät kaikenlaista.

Kerropas”, he sanovat, ”mitä oikein teit saadaksesi paholaisen selkänahan?”
Erkki vain nauraa ja sanoo joka kerran samalla tavalla: ”Minä en menettänyt malttiani.”

Eikä paholainen ole sen koommin tehnyt kenenkään kanssa moista sopimusta, kuin oli tehnyt suomalaisen kanssa.

Keskustelufoorumi - seksikeskustelu

Ilmainen webcam: