Kirjoittaja Viesti
A.D.I.D.A.S.
LähetäLähetetty: 21.7.2006, 22:11

Eikös tää oo yhdestä south parkin jaksosta Laughing
Feline
LähetäLähetetty: 13.5.2006, 11:43

Samaa mieltä, kerrot etukäteen. Voitte sitten hiljalleen mennä pidemmälle, omaan tahtiinne ilman mitään turhia paineita. Ja JOS se laatta siitä huolimatta yllättää, niin ainakin tyttöystäväsi tietää mistä on kyse.
Puhukaa, kokeilkaa - löydätte kyllä reitin ohittaa tuo vaikein osuus.
assa
LähetäLähetetty: 13.5.2006, 8:57

Ehdottomasti kerro "ongelmasta" uudelle tyttöystävällesi ennen kuin alatte mitään tekemään. Asiallisesti ja otatte sitten kun oikea aika on, yhdessä projektiksi seksin ilman turhia jännitystekijöitä.

Mielestäni ei mistään ihan kauheasta asiasta ole kyse ja ongelman aiheuttajakin on melko varmasti tiedossa - eli jännityksen aiheuttama fyysinen reaktio.
maxell700mb
LähetäLähetetty: 13.5.2006, 2:31

Taustaa:

Olen terve, normaali 18-vuotias jätkä. Ihmissuhteet ja muu tavallinen elämä kondiksessa. Ei mielenhäiriöitä. Teknisesti olen neitsyt, vaikka tyttöjen kanssa olen ehtinyt tehdä melkein kaikkea mitä ilman yhdyntää voi ylipäätään tehdä. Ei erektio-ongelmia.

Varsinainen onglema:

Noin vuosi sitten, päivä, jonka olisi pitänyt päättyä seksiin ja kaikkeen muuhun kivaan, pättyikin helvetillisesti. Kun varsinainen h-hetki koitti, ja olin juuri suunnitelmien mukaan vetämässä tytön pöksyjä pois, minun piti juosta vessaan oksentamaan. Sen jälkeen ei kauheasti seksiä tullut. Alkoholia ei oltu nautittu. Veikkaan, että se johtui jännityksestä taikka ylikiihoittumisesta(mikäli tuommoista on edes olemassa). Jännitys ei vaikuttanut mitenkään minun puheisiin tai toimintaan, huomasin vain siinä tilanteessa että käteni vapisivat ja että partnerin koskettaessa minua vatsan alueelle tai pakaraan, tuli kouristuksenomainen tunne koko vartaloon.

Noh, en jäänyt suremaan sitä ja elin eteenpäin. Kuukauden päästä AIVAN sama tilanne, ja sama reaktio.

Noidankehä on valmis. Sen jälkeen sain jopa vähän masennusta ja pari samanlaista kohtausta vaikka ei yhdyntää ollut lähelläkään.

Koulupsykologilta, terkkarilta ja tavalliselta lääkäriltä en saanut mitään kunnon neuvoja. He lähinnä pyrkivät selvittämään, että haudonko itsemurhaa, ja kun se kävi selväksi että en hautonut, heidän kiinnostus jotenkin silmiinnähden lerpahti. Yrittivät lohduttaa ja antaa jotakin vinkkejä, mutta helposti saattoi huomata, että heillä ei ollut hajuakaan mitä tässä tilanteessa voisi oikeasti tehdä.

Itse olen löytänyt tapahtuneelle miljoona hyvää selitystä ja vaihtoehtoa miten siitä päästäisiin. Tosta koko hommasta on kulunut jo aikaa, ja minusta tuntuu että todennäköisyys sille, että se tapahtuu uudestaan on hyvin pieni. Kuitenkin, minua vainoaa alituinen, mikroskooppisen pieni pelko, että se voi hyökätä takaisin.

Minulla on nyt uusi tyttöystävän alku, ja tahtoisin, että asiat onnistuisivat ensi kerralla. Minusta tuntuu että jos se kerran onnistuu, seuraavilla kerroilla se ei enää vaivaa.

Niin, eli hyvät ihmiset, en osaa muokata mitään kysymystä tähän loppuun, joten kirjoittakaa vain jotakin mitä teidän mielestä minun olisi hyvä tietää taikka miten toimia.

Ei sattumoisin olisi kenellekkään käynyt mitän vastaavaa?

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06