| se sama kirjoittaja :) |
 Lähetetty: 29.7.2011, 17:52 |
|
| Tämä on tositarina seniilistä asiakkaasta lähikaupassa.
Naispuolinen myyjä työskentelee pienessä marketissa, jossa vakkariasiakkaana on sekava mummo. Hän ei koskaan muista mitään, ei koskaan punnitse mitään, juoksuttaa, ja on hukassa koko ajan. Seniiliydestään huolimatta hänellä kuitenkin on vahva käsitys kaupan vastuusta kaikesta mitä kaupassa on. Eräänä päivänä mummo on taas kaupassa ja kädessään Saarioisen mikropinaattikeitto (laatikon kannessa on kuva keitosta lautasella jossa on kananmuna ja persilja). Mummo: ”Tässä ei ole tuota munaa mukana.” Myyjä: ”Se on vaan tarjoiluehdotus, ei siinä pidä ollakaan sitä munaa.” Mummo: ”Pitää olla muna, minä haluan sen munan kun tuossa on tuo kuva. Minun pitää saada se kun se luvataan tässä.” Myyjä: (kärsivällisesti) ”Tuote on pinaattikeittoa ja kannessa lukee tarjoiluehdotus ja siinä on ehdotelma miten pinaattikeiton voi laittaa esille hienosti…” Jankkaavat noin 10 minuuttia eikä asia etene sen kummemmin. Mummo: (karjuen) ”MINUN ON SAATAVA TUO MUNA!!! TÄSSÄ ON OLTAVA SE!!!” Myyjä: ”Ei siinä ole sitä persiljaakaan, mutta jos haluat sen munan, voidaan hakea yksi hyllystä ja voit keittää sen kotona.” Mummo: ”Ei käy!! MINÄ HALUAN MUNAAAAAA!!! MINÄ HALUAN MUNAAAAA!!! MINÄ HALUAAAAN MUNAAAAAAA!!! MUNAA!!! MUNAA!!! MUNAAA!!!!” Asiakkaat katsovat jo peloissaan ja myyjä huomaa ettei ole mitään tehtävissä. Mummo: ”MUNAA!! MUNAA!!! MUNAA!!” Myyjä: (reippaasti) ”Sitähän me kaikki halutaan, mennäänpäs nytte…” Taluttaen mummon kassalle, joka siinä vaiheessa on jo unohtanut munansa. Tämä naismyyjä siirtyy toiselle kassalle, jonne saapuu silmiään pyyhkiviä asiakkaita, jotka vielä tirskuvat naama punaisena tämän myyjän tokaisulle. |
|
