| se sama kirjoittaja :) |
 Lähetetty: 2.2.2011, 12:17 |
|
| Pikku-Kalle oli varttunut sen verran, että hänet hyväksyttiin kesäksi apupojaksi uittotyömaalle, keittelemään kahvia ja juoksemaan työnjohtajan asioilla.
Uiton pomo oli kerran ryypiskellyt muitten metsänhoitajien kanssa liian perusteellisesti ja unohtanut kokonaan, että tänään olisi jätkien palkkapäivä. Niinpä hän lähetti Kallen pyörällä kirkonkylään konttorille hakemaan rahoja, jotka metsänhoitajan ruotsinkielinen ja melko huonoa suomea puhuva vaimo antaisi. Kalle pääsi hyvin perille, tosin iltamyöhään, mutta kuitenkin. - Hyve iltta, tesse teidän raha, sanoi metsänhoitajan rouva ja ojensi rahasalkun Kallelle. Jo yöasussaan oleva hieno rouva oli Kallesta niin häkellyttävä näky, että hän jäi suu auki typertyneenä ovensuuhun seisomaan. Rouva luuli Kallen vielä odottavan jotakin ja sanoi huonolla suomellaan: - Keskiks forsmästare antta kvittu kans? Silloin Kalle, joka ei tiennyt että kvitto merkitsee suomeksi kuittia, käsitti asian väärin ja ilostui: - Kiitos kiitos. Oli mullakin mielessä mutten kehdannut itte rouvalta pyytää... |
|
