Kirjoittaja |
Viesti |
|
Lähetetty: 18.4.2009, 20:21
|
[quote="Punalettinen"]Vaihdevuodet taitavat odottaa jo nurkan takana, mutta koko elämä on mennyt ilman seksiä. Ilmeisiä syitä on varmaan se, että en ole kaunis enkä edes hoikka - tosin nuorena, nätimpänä ja normaalipainoisempanakaan en miehille näyttänyt kelpaavan. Lisäsyitä on tietysti se, että en itse juo enkä siedä alkoholin hajuakaan ilman pahoinvointia, ja kun niin moni suhde lähtee käyntiin parin ryypyn rohkaisemana...
Humalaisia ja epätoivoisia toki riittää silloin tällöin kärkkymään minuakin, mutta niin epätoivoinen en ole koskaan, että ryhtyisin panohommiin vastenmielisen ihmisen kanssa. Ja nyt siis olen nelikymppinen, ylipainoinen ja kokematon.
Kannattaako enää edes yrittää? Varsinkin kun kynnys on vain kasvanut, kun ei ole koskaan saanut minkäänlaista hellyyttä tai mitään, mikä houkuttaisi seksiin, mutta sen sijaan ällöttäviä lähentelyjä ja jopa väkivaltaa? Kuka hullu edes haluaisi yrittää kanssani?[/quote]
Ja minä kun kuvittelin että vain osa meistä miehistä jää ilman, mutta on näitä naisiakin ilmeisesti olemassa. Itse olen 21v eikä ole naista mistään löytynyt ja olen ilmoituksiakin laittanut, mutta vastauksia on tullu pelkästää maksullisilta naisilta, mutta ei se mitään vaikka ilman jäisinkin kun olen jo niin tottunut siihen joten taidan keskittyä enemmän johonkin muuhun. |
|
|
|
Lähetetty: 15.4.2009, 19:50
|
Punalettinen kirjoitti: |
Ammatti 95-% naisvaltainen, harrastuksissa hyvin vähän miehiä, naapureinakin on ollut erittäin vähän vapaita miehiä, joten ei varmaan parane ihmetellä, että seuraa ei ole kertynyt,
Asiakkaissa on ollut halukkaita, mutta ne ovat tosiaan niitä juoppoja, jotka ovat valmiita yrittämään jopa meikäläistä, jos muita ei ole ulottuvilla. Sillähän ei ole väliä, mitä sanoo tai tekee naiselle, joka on tiskin takana töissä.
Eli itse asiassa on kysymys siitä, kuka hullu meikäläisen huolisi sänkyynsä ottamatta kunnon känniä tai sekottamatta päätään ja elämäänsä muilla tavoin niin pahasti, että ei ole toivoa paremmista naisista. Ei tarvitse vastata, ei asialla kai ole enää tässä vaiheessa väliä. Loppuvuodet menevät varmaan kevyesti ilman seksiäkin, kun kerran kiihkeä nuoruuskin piti selvitä siten. |
Oletko harkinnut että ostaisit seksiä? Tarjonta tosin saattaa Suomessa ja varsinkin naisille olla aika pientä, johtuen pienestä kysynnästä. Ulkomailla etelän lomapaikoissa tilanne on kuulemma toinen.
Etelän lihaksikas ja ruskettunut Julio kainalossa ei välttämättä olisi mikään huono valinta, jos vaihtoehtona on joku kuppilasta poimittu epätoivoinen kaljamaha.
Itse näin miehenä tulisi mieleeni, että yksinkertaisin ratkaisu ongelmaasi olisi seksin ostaminen. Ratkaisu ei ehkä sovi romantikolle, mutta itse olen todennut, että laadusta pitää ja kannattaa maksaa... joskaan ei järjettömiä summia.
Itsekään en ole löytänyt elämässäni tyttöystävää ja olen jo aikoja sitten lopettanut sellaisen etsimisenkin. Ainoa "tyttöystävän" kaltainen oli sekin niin sinnikäs rahan kerjääjä että oli pakko lopulta päästä siitä "suhteesta" irti... mutta helppoa se ei ollut ja kalliiksi tuli. Pitää me oppirahat kai maksaa.
Eli jos hankit etelästä Julion niin älä suhtaudu siihen tunteellisesti. |
|
|
|
Lähetetty: 15.4.2009, 19:11
|
Härski kirjoitti: |
No tosta sitten tarvii jotain muuttaa. Ammattia ei kannata tämän takai vaihtaa ja muuttaminenkin on aika projekti ja turhaa tämän takia koska voi mennä ojasta allikkoon.
Mutta ihan ensimmäinen on toi asenne, eli optimistisella ja iloisella asenteella tarvii olla liikkeellä, muuten olet oikeassa, ettei se onnistu. |
Oikeassahan sinä olet. Itse asiassa muutin jo kolme kertaa isompaan kuntaan, mutta kyllähän ne vapaat sopivan ikäiset ja tapaiset miehet ovat vähissä kaikkialla. Eikä itseään oikein voi pakottaa harrastuksiin, joista ei pysty tykkäämään.
Kiitos vastauksistasi. Puhut ihan asiaa. Mutta minä taidan pohtia asiaa vain teoreettiselta kannalta enää, tuntuu oudolta ja avuttomalta aloittaa näin myöhään seurusteluyrityksiä - ja pakostakin tuntee näyttävänsä omituiselta ja kelvottomalta muiden silmissä. Nainenhan saa aina, joten jos ei ole saanut koskaan, on naisessa pakko olla jotain tosi pahasti vialla. Vaikka sitten se, että olen minulle itseään tarjonneisiin verrattuna liian "hyvä" - eli raitis, terve, akateeminen, kunnollinen ja sen sellaista, mikä ei millään sovi jonkun elämäntapaeläkeläisen tai humalaisen patjaksi, jos on edes hiukan itsekunnioitusta jäljellä. |
|
|
|
Lähetetty: 15.4.2009, 10:26
|
Punalettinen kirjoitti: |
Ammatti 95-% naisvaltainen, harrastuksissa hyvin vähän miehiä, naapureinakin on ollut erittäin vähän vapaita miehiä, ... |
no tosta sitten tarvii jotain muuttaa. Ammattia ei kannata tämän takai vaihtaa ja muuttaminenkin on aika projekti ja turhaa tämän takia koska voi mennä ojasta allikkoon.
Eli jäljelle jää harrastukset. Ala seuraamaan paikkakuntasi tapahtumia ja tiedotusvälineitä ja katsele mitä muut harrastaa, josko joku alkaa oikeasti kiinnostamaan.
Jos esim hevoset ja ravit kiinnostaa niin ala kymään raviradalla niitä seuraamassa, siellä on miehiä. Jotkut yhdistykset jne joissa kaivataan aina talkooväkeä ja auttajia niin siellä voi tavata kummasti ihmisiä.
No tossa oli vaan ekat ideat, mutta katso mikä natsaa sun kohdalla.
Mutta ihan ensimmäinen on toi asenne, eli optimistisella ja iloisella asenteella tarvii olla liikkeellä, muuten olet oikeassa, ettei se onnistu. |
|
|
|
Lähetetty: 14.4.2009, 14:13
|
Ammatti 95-% naisvaltainen, harrastuksissa hyvin vähän miehiä, naapureinakin on ollut erittäin vähän vapaita miehiä, joten ei varmaan parane ihmetellä, että seuraa ei ole kertynyt,
Asiakkaissa on ollut halukkaita, mutta ne ovat tosiaan niitä juoppoja, jotka ovat valmiita yrittämään jopa meikäläistä, jos muita ei ole ulottuvilla. Sillähän ei ole väliä, mitä sanoo tai tekee naiselle, joka on tiskin takana töissä.
Eli itse asiassa on kysymys siitä, kuka hullu meikäläisen huolisi sänkyynsä ottamatta kunnon känniä tai sekottamatta päätään ja elämäänsä muilla tavoin niin pahasti, että ei ole toivoa paremmista naisista. Ei tarvitse vastata, ei asialla kai ole enää tässä vaiheessa väliä. Loppuvuodet menevät varmaan kevyesti ilman seksiäkin, kun kerran kiihkeä nuoruuskin piti selvitä siten. |
|
|
|
Lähetetty: 14.4.2009, 10:25
|
Ensimmäiset vakavemmat seurustelut alkoivat kohdallani 18v ikäisenä. Muitta näin jälkiviisaana huomaan, että parhaiten onnistunut suhde alkoi kun olin 38v eli periaatteessa noi ensimmäiset 20v meni niin että olin valinnut vääriä kumppaneita tai tyrinyt itse hyvät suhteenalut.
Tosin toi joka alkoi kun olin 38v kaatui sekin, mutta enemmänkin ympäristöolosuhteista johtuen. Odotan että edelleen löytyisi jotain sopivaa...
Haluan kutenkin sanoa että ei ole liika myöhäistä. Mutta missään nimessä ei pidä ottaa paineita tuosta tai olla huolissaan tai hättäntynyt tai epätoivoinen. Se on varmin tapa ettei onnistu.
Parhaat suhteet alkaa työpaikalta, harrastuksista tai naapurustosta. Juottopaikoissa alkaneet on vähemmistössä. Varmaan sieltäkin jotain ok voi löytyä, mutta itse olen niitä aina karttanut. |
|
|
|
Lähetetty: 13.4.2009, 20:06
|
Vaihdevuodet taitavat odottaa jo nurkan takana, mutta koko elämä on mennyt ilman seksiä. Ilmeisiä syitä on varmaan se, että en ole kaunis enkä edes hoikka - tosin nuorena, nätimpänä ja normaalipainoisempanakaan en miehille näyttänyt kelpaavan. Lisäsyitä on tietysti se, että en itse juo enkä siedä alkoholin hajuakaan ilman pahoinvointia, ja kun niin moni suhde lähtee käyntiin parin ryypyn rohkaisemana...
Humalaisia ja epätoivoisia toki riittää silloin tällöin kärkkymään minuakin, mutta niin epätoivoinen en ole koskaan, että ryhtyisin panohommiin vastenmielisen ihmisen kanssa. Ja nyt siis olen nelikymppinen, ylipainoinen ja kokematon.
Kannattaako enää edes yrittää? Varsinkin kun kynnys on vain kasvanut, kun ei ole koskaan saanut minkäänlaista hellyyttä tai mitään, mikä houkuttaisi seksiin, mutta sen sijaan ällöttäviä lähentelyjä ja jopa väkivaltaa? Kuka hullu edes haluaisi yrittää kanssani? |
|
|