| Tulisydän |
 Lähetetty: 2.2.2007, 23:11 |
|
| Katselin tuossa A-Zoom juttua tänään illlalla, jossa tuli espoolaisesta perheestä juttua.
Heillä on 3 liikuntarajoitteista lasta. Syntyneet terveinä ja myöhemmin sairastuneet. (1 lapsi on terve) Lääkärit eivät osaa diagnostisoida lasten rajoittuneisuutta. Äly pelaa normaalisti, mutta liikunta on rajoitunutta. Kyseessä oli se, että Espoon kaupunki ei myöntänyt tukia tälle perheelle, kuten vammaispalvelulaissa kehotetaan kuntia ja kaupunkeja tekemään - auttamaan perheitä, joissa vamman vuoksi tarvitaan apua. Laki sanoo niin. Mutta moniko kunta tekee niinkuin laissa sanotaan, siinäpä kysymys?! Toimittaja kysyi lopuksi jotenkin näin: "Pitääkö juttujen tulla televisioon ennen kuin asioille tehdään mitään"? Kyllä meni taas meitsin realiteetit paikalleen, kun katseli tuon perheen arkista touhua. Tämä laittoi minut ainakin erittäin kiitolliseksi, siitä mitä minulla on. Ihmeellisesti vanhemmat saavat voimaa pienistäkin aiheista, kertoi tämä äiti, että kun poika hymyilee tai tarttuu esineeseen, se jo antaa voimaa jatkaa. Tai tulee jotain muuta positiivista kehitystä lapsissa. Minä puolestani toivon näiden lasten vanhemmille jaksamista arjessa suurella sydämellä, sillä kolmen liikuntarajoitteisen lapsen hoito kotona on taatusti rankkaa. Heitä suurseti kunnioittaen Liekehtivä Tulisydän JK. Sattuiko kukaan katsomaan ohjelmaa? Herättääkö tämä keskustelua, mitä mieltä te olette kuntien/kaupunkien tahallisesta laiminlyönnistä apua tarvitsevien perheiden kohdalla? |
|
