Kirjoittaja	Viesti
Tulisydän	Lähetetty: 6.1.2007, 12:40 Miku kirjoitti: Häkellytät mua taas. Sä pistät mulle "pahoja" kysymyksiä Tulisydän. Rakkaus käsitetään niin monella tavalla. Meinasin runoilla tohon vaikka mitä, mut just nut runosuoni tyrehty. On ollu "vähän" rankka viikko. Sulle rakkaus näyttää olevan "universaali" kaiken kattava käsite. Erittäin hienoa kohdata tuollaista asennetta. Taitaa ne kaikki välittämiset ja myötäelämiset lukeutuu rakkauteen. Niin ja sit vastaus kysymykseesi. Joo, kyl mä koen sun sanoissa rakkautta. (Tän vastuksen kirjoittamiseen meni yli kolme tuntia. Taitaa olla puhti pois.) Miku Olisit runoillut vaan. Kyllä ne siihen lukeutuu. Rakkaushan on universaali, se ON. Halusitpa sitä tai et, se on yhtä kuin ELÄMÄ Mä ojennan ja annan niille rakkautta, jotka sitä tarvitsevat, koska se kumpuaa minusta sisältä toisille. Erikseen ovat sitten ihmiset, jotka ylenkatsovat minua ja ystävällisyyttäni, joilla ei ole halua pysähtyä katsomaan, sitä mitä minä olen. Heille en tyrkytä yhtään mitään. Annan heidän olla. En haaskaa heihin energiaani. Ei ole minun asiani antaa heille mitään, joku toinen ehkä, mutten minä. Minä päätin valita rakkauden. Minä päätin, että voin jakaa sitä toisille, että he kokisivat saman ilon ja elämän miellekyyden kuin minä. Toisinkin olisin voinut valita, mutten tahtonut. Koska käsitän elämän syvyyden, en voisi olla muuta kuin se mitä itse koen ja tunnen. Hienoa, kun sait nuo sanasi ulos. En kyllä vaatinut sulta mitään, joten älä ota minua vaatimuksena. Puhut ja ilmaiset itseäsi, sitten, kun sen aika on. Onnea sulle Miku !
Tulisydän	Lähetetty: 6.1.2007, 12:06 ^höpö, höpö vapaaseksi. Meillä nukutaan tuolloin.
freesex	Lähetetty: 6.1.2007, 0:47 Tulisydän kirjoitti: ... Mies tahtoo maate ja räppänät silloin kiinni - häntä kun ei häiritä! Tahtoo nukkua, ei hässiä, ettäs tiätte! Oliko se jotenskin silleen, että tuossa vaiheessa lelut esiin tai suihkuun leikkimään
Tulisydän	Lähetetty: 5.1.2007, 23:42 ^Miku hyvä Palaan huomen viestiisi. Mies tahtoo maate ja räppänät silloin kiinni - häntä kun ei häiritä! Tahtoo nukkua, ei hässiä, ettäs tiätte!
Miku	Lähetetty: 5.1.2007, 22:52 Profaros kirjoitti: Sellaista tunnemylläkkää ei toivoisi kenellekään, mitä kriisisi aikana pahimmillaan koet. En minäkään soisi. Kiitos ymmärryksestäsi Profaros. Tulisydän kirjoitti: Muista, että rakkaus on paljon muutakin kuin tunne. Se on elämänasenne. Sillä tunteet muuttuvat ja niihin ei kannata takertua. kysyn sulta Miku: "koetko sanoistani rakkautta?" Häkellytät mua taas. Sä pistät mulle "pahoja" kysymyksiä Tulisydän. Rakkaus käsitetään niin monella tavalla. Meinasin runoilla tohon vaikka mitä, mut just nut runosuoni tyrehty. On ollu "vähän" rankka viikko. Sulle rakkaus näyttää olevan "universaali" kaiken kattava käsite. Erittäin hienoa kohdata tuollaista asennetta. Taitaa ne kaikki välittämiset ja myötäelämiset lukeutuu rakkauteen. Niin ja sit vastaus kysymykseesi. Joo, kyl mä koen sun sanoissa rakkautta. (Tän vastuksen kirjoittamiseen meni yli kolme tuntia. Taitaa olla puhti pois.)
Profaros	Lähetetty: 5.1.2007, 11:30 Tunnen siksi suurta myötätuntoa sinua kohtaan, koska olen itse käynyt läpi helvetillisen kriisin joka ei vieläkään ihan täysin ole haihtunut mutta asiat ovat tällähetkellä huomattavasti paremmalla mallilla. Siksi oli niin helppoa samaistua tunteisiisi. Sellaista tunnemylläkkää ei toivoisi kennellekään, mitä kriisisi aikana pahimmillaan koet.
Tulisydän	Lähetetty: 5.1.2007, 11:16 Lainaus: jomp: Ihmettelin suuresti ettet haukkunut vaimoasi tai tehnyt vaimosi rakastajalle mitään. Itse en usko että olisin vain niellyt tämän. Miku kirjoitti: Kyllä teki mieli tehdä vaikka mitä, mutta jätin tekemättä. Olenko pelkuri, kun jätin tekemättä. Mielestäni en ole. Olen ylpeä itsestäni Niin sun pitääkin olla ylpeä itsestäsi Miku. Miku kirjoitti: Ystäväni, joka on myös juuri eronnut, kanssa meille on tullut uusi motto: Elämä kostaa. Tämä tarkoittaa sitä, että aivan turha käyttää omia vähäisiä voimavarojaan toiselle kostamiseen. Näin. Vähän kuulostaa pahalta sana kostaa, kääntäisin asian niin, että elämä antaa kaiken takaisin samassa muodossa kuin itse on tullut toiselle tehtyä. Miku kirjoitti: Teen myös töitä sen eteen. Exäni tyytyy siihen, että ollaan vaan ja hoidetaan arkirutiinit. Minun mielestäni molempien tulisi panostaa parisuhteeseen. Haluan kokea, että minua rakastetaan. Se on todella hyvä, että panostaa parisuhteeseen ja ystävyyteen yleensä. Koska elämä on alati liikkuvaa ja muuttuvaa ei voi olettaa, että asiat pysyvät iäti samanlaisina. Ihminen muuttuu, kasvaa, kehittyy. Ei me olla samoja ihmisiä, kun me mentiin naimisiin, vaikkapa näin, voit ajatella. Muutokset olisi syytä hyväksyä ja kriisit kannattaisi ottaa uutena mahdollisuutena, ei niin, että nyt on jokin vialla. Parisuhteet yleisesti kulkevat seitsemän vuoden periodeissa. Seitsemän vuotta vaikkapa kivaa-oloa toisen kanssa. Sitten tulee tarkastuksen paikka. Kriisi. Kun näistä kriiseistä pästään yli, ollaan taas vahvemmalla pohjalla. Miku, kyllä sinua rakastetaan - kaikkia ihmisiä rakastetaan, olivatpa he millaisia hyvänsä. Muista, että rakkaus on paljon muutakin kuin tunne. Se on elämänasenne. Sillä tunteet muuttuvat ja niihin ei kannata takertua. Kysyn sulta Miku: "koetko sanoistani rakkautta?" Palataan asiaan tuonnempana, kun olet vastannut tähän.
Miku	Lähetetty: 5.1.2007, 10:14 Lainaus: Profaros: Nyt pitää vaan mahdollisimman paljon "kiusata" kavereita että saat purettua pikkuhiljaa epätoivosi ja pahan olosi. Jep. Kavereita on tullut kiusattua oikein olan takaa ja vaikka tää kuulostaakin niin kliseeltä, niin kyllä puhuminen on auttanut. Ehdimme entisen elämänkumppanin kanssa aloittamaan käynnit perheneuvolassa ennen eropäätöstä ja päätimme jatkaa käyntejä vaikka eroamme. Varmaan aika pitkälti lasten takia. Mulle tämä on ok, koska olen sen luonteinen ihminen, että haluan saada asioihin selvyyden. Lainaus: jomp: Ihmettelin suuresti ettet haukkunut vaimoasi tai tehnyt vaimosi rakastajalle mitään. Itse en usko että olisin vain niellyt tämän. Kyllä teki mieli tehdä vaikka mitä, mutta jätin tekemättä. Olenko pelkuri, kun jätin tekemättä. Mielestäni en ole. Olen ylpeä itsestäni, että sain hillittyä raivoani sen verran, etten tehnyt tai sanonut mitään pahaa. Tosin en mielestäni ole niellyt tätä vaan raivoni purkautui muualle kuin exään tai tämän rakastajaan. Ystäväni, joka on myös juuri eronnut, kanssa meille on tullut uusi motto: Elämä kostaa. Tämä tarkoittaa sitä, että aivan turha käyttää omia vähäisiä voimavarojaan toiselle kostamiseen. Minä ainakin tarvitsen ne voimavarat itse selviytyäkseni tästä. Olen nähnyt miten ihmisten siis pettäjien omat toimet johtavat heidät suuren tuskan äärelle. Minun ei siis tarvitse tehdä mitään. He hankkivat ihan itse omat ongelmansa ja tilannetta pahentaa vielä se, että he eivät voi syyttää siitä minua. Jos heillä on ripaus viisautta he menevät peilin eteen ja kysyvät itseltään: miksi tähän on tultu? Kiitos kovasti myötätunnosta Profaros ja jomp. Olen välillä ihan ymmälläni, kun muut kokevat tilanteeni noin voimakkaasti. Tästä kohtaa herää kysymys: mitä sellaista minä tein, jonka takia vaimoni haki lohtua toisen miehen kainalosta? En ole tietenkään ole täydellinen (exälleni oli suuri pettymys huomata tämä). Ehkä se selviää perheneuvolassa. Tältä hetkellä minulla on sellainen käsitys, että meillä on hyvin erilaiset tarpeet kumppanilta. Minä haluan pitää suhteen koko ajan vireänä ja kiehtovana sekä intiiminä. Teen myös töitä sen eteen. Exäni tyytyy siihen, että ollaan vaan ja hoidetaan arkirutiinit. Minun mielestäni molempien tulisi panostaa parisuhteeseen. Haluan kokea, että minua rakastetaan. Uskon, että moni muukin haluaa parisuhteelta samaa. Pikku hiljaa epäsuhde suhteeseen panostamisessa kasvoi niin suureksi, (eli minä panostin suhteeseen ja exäni ei) että minä uuvuin ja asia oli pakko ottaa puheeksi. Asiasta puhuttiin ja puhuttiin tosin aina minun aloitteesta. Minä uuvuin lisää, enkä jaksanut enää ottaa toista kunnolla huomioon. Exäni ei missään vaiheessa sanonut, että hänellä olisi ollut huono olla, päinvastoin. Vasta vuosien kuluttua perheneuvolassa selvisi, että hänen mielestään olen kohdellut häntä huonosti. Toki kohtelin häntä huonommin kuin aikaisemmin, kun voimani eivät enää enempään riittäneet. Silti olen mielestäni huonoinakin aikoina pitänyt häntä kuin kukkaa kämmenellä. Hän on sitä mieltä, että käskytin häntä (en jaksanut jokaista sanaa enää pukea kauniiseen pakettiin) eikä hän sietänyt sitä. Olis voinu tämä kertoa silloin. Tämä sitten loi sellaisen ilmapiirin, että yhtenä ravintolailtana viime kesänä alkoholin vaikutuksen alaisena silloinen elämänkumppani rakasteli toisen miehen kanssa. Heille kehkeytyi suhde, joka heillä on vieläkin. Kun tämä minulle selvisi, en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ehdottaa eroa. Tämä jo pelkästään sen takia ,että pystyisin taas pikkuhiljaa kokoamaan itseni. Et sellaista minä olen mennyt tekemään.
Tulisydän	Lähetetty: 4.1.2007, 17:18 Profaros kirjoitti: . Lapsethan tässä kuitenkin luultavasti eniten kärsivät joten on erittäin tärkeää että pystyt olemaan heille mahdollisimman tasapainoinen ja hyvä isä. Tässä tullaan siihen, mitä kaikkien eniten kammoksun. Kun erotaan, vaikka kuinka saadaan asiat sovittua niin, lapsista saattaa hyvin äkkiä tulla heittopusseja . He eivät kohta tiedä, missä heidän oikea kotinsa on. Ja sitten lasten vanhemmat voivat olla tosi nilkkejä. Eli mustamaalaavat entistä puolisoansa lapsilleen, mikä osoittaa sen, että aikuisuus puuttuu vanhemmilta, se osoittaa ihmisten kehittymättömyyden lujalla kädellä. Itse koen surua tällaisista tapauksista. Jos sitten vielä juuri eronneena vaihdetaan paria kuin paitaa, siitä lapset traumatisoituvat kaikkein eniten. Kun eivät tiedä asioista oikein mitään muuta, kuin sen, että äiti/isä vaihtaa kumppania tiuhaan - ei hyvä juttu, lapsen kehityksen kannalta. Tietysti eronneet vanhemmat varmasti osaavat hoitaa asiat aikuismaisesti ja vastuullisesti, ilman, että lapset joutuvat kärsimään vanhempiensa erosta. Mulle itselle perhe on elämäni perusta.
jomp	Lähetetty: 4.1.2007, 15:25 Koita pärjätä äläkä heitä toivoa hukkaan. Joskus käy vain näin. Ihmettelin suuresti ettet haukkunut vaimoasi tai tehnyt vaimosi rakastajalle mitään. Itse en usko että olisin vain niellyt tämän. Sinunlaisia miehiä pitäisi olla enemmän. Aika pahasti silti vaimosi sinulle teki, murskasi sitten sydämesi piikkikoroilla, ei kiva. Teit hyvin, ettet kostanut asiaa. Ei kannata kysyä itseltään kysymyksiä, unohda ex-vaimosi ja koita löytää se kumppani joka päivä päivältä tekee sinut iloisemmaksi. Tsemppiä
Profaros	Lähetetty: 4.1.2007, 14:52 Pitää myöntää että olen itsekin täällä itkuun purskahtamassa tuosta Mikun "kohtalosta". En voi kuin tuntea myötätuntoa suruasi kohtaan. Nyt pitää vaan mahdollisimman paljon "kiusata" kavereita että saat purettua pikkuhiljaa epätoivosi ja pahan olosi. Lapsethan tässä kuitenkin luultavasti eniten kärsivät joten on erittäin tärkeää että pystyt olemaan heille mahdollisimman tasapainoinen ja hyvä isä. Zemppiä elämääsi ja etene askel askeleelta. Huomenna on jo ihan hivenen parempi olo.
Tulisydän	Lähetetty: 2.1.2007, 20:30 latsi, olet oivaltanut hyvin paljon - hienoa
Latsi	Lähetetty: 2.1.2007, 20:28 eihän rakkaus lopu, kohde vain vaihtuu
Tulisydän	Lähetetty: 2.1.2007, 20:04 Badman kirjoitti: Kyllä vain voi. Varsinkin rakkaus jotain tiettyä ihmistä tai asiaa kohtaan. Rakkauden kokonaan loppuminen voi olla harvinaisempaa mutta on niitä esimerkkejä täysin rakkaudettomista ihmisistäkin. En ole kyllä samaa mieltä kanssasi, Pahis. Mutta hyvä, kun kerroit mulle rakkaudettomista ihmisistä. Niitä todellakin on, mutta ei se meiltä ole millään lailla pois. Se on vain ikävää, kun inhmillisyyttä ei löydy, koska rakkaus tekee ihmisestä inhimillisen. Nämä taas on sellaisia asioita, joita voidaan puida loputtomiin ja loputtomiin. Jokaisella on oma näkemys rakkaudesta. Mulla tuo mistä mainitsin. Lainaus: Puhutaan tunneihmisestä kun ihminen on kaikinpuolin herttainen, välittävä, myötäelävä, sosiaalinen yms. Mutta hän voi itseasiassa edustaaakkin pelkästän tunneälyn lahjakkuutta. ^ minä olen tätä Lainaus: Helposti hermostuva, esineitä paiskova, ikävyyksiin joutuva kuumakalle on mitä suurimassa määrin tunneihminen vaikka hänen tunteensa eivät olekkan kovin sydämmellisiä. Voi olla, en ole tuota koskaan ajatellut noin. Vaan niin, ettei ihminen hallitse mielialojaan millään muotoa. Näitä on nähty yllin kyllin ja ei voi kuin huokailla, että eikö ole lainkaan itsehillintää Lainaus: Sosiaalinen äly taas on hänellä huono koska antaa tunteidensa hallita tekemisiään ja sanomisiaan. Kukaan vaan ei kutsu tämmöistä kuumakallea tunneihmiseksi. Tuo on erittäin huono juttu. Jotenkin sitä pitäisi tunteiden kuohua hallita sosiaalisissa tilanteissa, se pitää vain opetella, mutta menepäs sanomaan sille, joka on kuumakalle: "Rauhoitu nyt ihmeessä" Minä kartan tällaisia ihmisiä viimeiseen asti aina.
Badman	Lähetetty: 2.1.2007, 19:49 [quote="TulisydänPahis voiko rakkaus loppua? Mielestäni ei. Kun rakkaus on yhtä kuin Elämä ja Ilma, jota hengität Rakkaus on vihan toinen ääripää[/quote] Kyllä vain voi. Varsinkin rakkaus jotain tiettyä ihmistä tai asiaa kohtaan. Rakkauden kokonaan loppuminen voi olla harvinaisempaa mutta on niitä esimerkkejä täysin rakkaudettomista ihmisistäkin. Rakkaus ja viha eivät ole samalla "akselilla" eivätkä toistensa vastakohtia jos käytetään tallaista matemaattista esitysmuotoa . Itseasiassa kiihkeä rakkaus ja viha ovat tunnetiloina hyvin lähellä toisiaan ja voivat joskus jopa aivan käytännössäkin "leikata" tosiaan, niillä on sama vastakohta jota voisi ehkä kuvata sanoilla flegmaattisuus, piittaamattomuus, tunteettomuus... Hyvin monesti ihmiset ymmärtävät tunteisiin liittyvät asiat väärin. Puhutaan tunneihmisestä kun ihminen on kaikinpuolin herttainen, välittävä, myötäelävä, sosiaalinen yms. Mutta hän voi itseasiassa edustaaakkin pelkästän tunneälyn lahjakkuutta. Helposti hermostuva, esineitä paiskova, ikävyyksiin joutuva kuumakalle on mitä suurimassa määrin tunneihminen vaikka hänen tunteensa eivät olekkan kovin sydämmellisiä. Sosiaalinen äly taas on hänellä huono koska antaa tunteidensa hallita tekemisiään ja sanomisiaan. Kukaan vaan ei kutsu tämmöistä kuumakallea tunneihmiseksi.

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06