Kirjoittaja	Viesti
Eliksiiri	Lähetetty: 27.9.2006, 16:07 Äläpäs kettuile siellä. Ihan vain siksi mulla onkin tuo oma sonni aina mukana...
assa	Lähetetty: 27.9.2006, 12:50 Chainreaction kirjoitti: Noh, kyllä niitä luontoeläviä pääkaupunkiseudulta löytyy. Haha, tuli mieleen kun tuo meidän "maalaistyttö" näki ensi kertaa eläessään ketun livenä - Vantaalla, tietä ylittämässä keskellä asutuskeskusta
Chainreaction	Lähetetty: 27.9.2006, 9:21 Byäähhhh, en ole kateellinen, en en en ja vielä kerran en Lähtee pukemaan lenkkivaatteet päälle, pakkaa koiran autoon ja ajaa metsään hirviöitä kattelemaan
Eliksiiri	Lähetetty: 27.9.2006, 9:19 Chainreaction kirjoitti: Joo, nythän heitä olisi tarjolla, kun Suomi on EU:n pj-maa Voi kuule kun vaan tietäisitkin... Minun käyttämäni kuntosali sijaitsee hotellin yhteydessä, jossa yöpyivät kaikki muualta tulleet poliisit tuolloin Asemin aikaan. Oli kuule vaikeus valita, mennäkö salille vaiko jäädä aulaan istuskelemaan! Niitä oli oikeesti joka paikka pullollaan. Yhden kanssa pääsin jopa lähemminkin tuttavustumaan... *kikattaa*
Chainreaction	Lähetetty: 27.9.2006, 9:09 Joo, nythän heitä olisi tarjolla, kun Suomi on EU:n pj-maa
Eliksiiri	Lähetetty: 27.9.2006, 9:07 Chainreaction kirjoitti: Noh, kyllä niitä luontoeläviä pääkaupunkiseudulta löytyy. Ei löydy, EI SAA LÖYTYÄ! Lainaus: Eliksiiri: tervetuloa mun ja koirani kanssa metsälenkille. Toivotaan, ettei vastaan tule karhua tai hirvilehmää vasan kanssa. Silloin tulee mullekin kova lähtö Kai me otetaan eväät mukaan? Eiku hei, mulla on parempi idea: Lähdetäänkö metsästää Hesan keskustaan komeita poliisi-setiä?
Tulisydän	Lähetetty: 27.9.2006, 9:01 Eliksiiri kirjoitti: : Okei okei, mä tiedän: ulkona on ihanaa! Olen maalaistyttö ja rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Ikävä kyllä kaltaiseni tossu pelkää kyllä kaikkia metsänpeikkoja. Yksin en tykkäää lähteä metsään hortoilemaan, mukanani tulee olla joku joka tietää jostain jotain -edes reitin. En muuten lähtis minäkään yksin metsään. Mä oon ihan maalta, mutta silti. Mulla ei ole suuntavaistoa . Mulla liittyy metsään jotenkin edelleen pelko, joka istutettiin, kun olin lapsi Isoäitini, syntynyt tasan 1900, pelotteli aina sillä tavalla vanhanaikaisesti; Susilla, hui , karhuilla, hui Enkä suurkaupungeissakaan kulje yksin koskaan. Helsinki on muuttunut 17 vuodessa niin paljon, etten enää seikkailis pitkin Mannerheimintietä saati 10. päättäriä. Musta on tullut nöösi Sen siitä saa kun hautautuu maalle
Chainreaction	Lähetetty: 27.9.2006, 8:50 Noh, kyllä niitä luontoeläviä pääkaupunkiseudulta löytyy. Eli eihän pk-seutu olekaan ihan urbaani kylä Jokunen vuosi sitten olin koiran kanssa lenkillä Maununnevan lenkkipoluilla. Olimme isolla peltoaukealla, matkaa Hämeenlinna-väylälle oli linnuntietä noin 500 m. Katsoin kauas eteen päin ja huomasin jonkin isomman elävän seisovan pellon laidalla - luulin ensin, että se oli karannut hevonen. Katsoin uudelleen - se olikin hirvilehmä, arviolta pari vuotias. Koira ei sitä huomannut tai haistanut. Kytkin koiran, jatkoimme lenkkiä, hirvi huomasi meidät ja lähti käpälämäkeen Eilistä ennen olen törmännyt hirveen Tuusulan ja Vantaan välisellä metsäalueella lähellä Jusslan teollisuusaluetta. Silloinkin huomasin hirven, ennen koiraani (onneksi) ja kytkin sen. Hirvi kuuli meidän tulon, lähti juoksemaan Tuusulan suuntaan. Laskin koiran vapaaksi ja se meni käymään tietysti siellä missä hirvi oli seissyt. Ei kuitenkaan lähtenyt hajuvanan perään. Eliksiiri: tervetuloa mun ja koirani kanssa metsälenkille. Toivotaan, ettei vastaan tule karhua tai hirvilehmää vasan kanssa. Silloin tulee mullekin kova lähtö
Eliksiiri	Lähetetty: 27.9.2006, 8:23 Hyi hemmetti, minulle yleensä piisaa jo pienten ötököiden tapaaminenkin, saati sitten hirven tai karhun. Autosta olen joskus tuota sarvipäistä sonnia tuijotellut, mutta sen lähemmäksi ei ole tarve päästä. Tutut lenkkipolut ja pääkaupunkiseudun maastot harvoin moista viihdettä onneksi tarjoaa... Ja turvallisimmaksi hölkkähetkeksi olen sitä paitsi havainnut kuntosalin juoksumaton! Okei okei, mä tiedän: ulkona on ihanaa! Olen maalaistyttö ja rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Ikävä kyllä kaltaiseni tossu pelkää kyllä kaikkia metsänpeikkoja. Yksin en tykkäää lähteä metsään hortoilemaan, mukanani tulee olla joku joka tietää jostain jotain -edes reitin.
Chainreaction	Lähetetty: 26.9.2006, 23:41 En olisi koskaan uskonut, että minulle käy näin. Ja tämä ei todellakaan liity mitenkään seksiin tai treffeihin Olin koiran kanssa lenkillä metsässä ja koirani oli vapaana. Kun se hävisi näkyvistä, rupesin kutsumaan sitä. Pysähdyin, kutsuin koiraa nimeltä ja sitten kuului risujen rapinaa metsäpolun vasemmalta puolelta. Katsoin sinne, kun oletin, että koirani tulee sieltä. Mutta ei, siellä ei ollutkaan koira, vaan pari suurta mustaa silmää tuijottivat minua arviolta 30 - 40 metrin päästä. Pelästyin, ajatus ja sydän melkein pysähtyivät. Jännityin ja ajattelin - iikkk, karhu - mitäs mun pitikään tehdä. Meni pari sekuntia ja tajusin, että siellähän on ihan elävä suurikokoinen hirvisonni (suuret sarvet, arviolta toistakymmentä sarvipiikkiä). Sonni mylväisi melko kovaa, oli paikallaan, tuijotimme toisiamme ja minä kutsuin koiraani, joka tulikin metsäpolun oikealta puolelta kovaa juosten. Minä päästin suustani kunnon rykäisyn muutaman kerran, jolloin hirvisonni lähti karkuun. Koira otti ilmasta vainun ja juoksi sinne, missä hirvisonni hetki sitten seisoi. Takaa-ajo alkoi Meni muutama minuutti, kun hirvi oli lähtenyt karkuun koira perässä. Palasin autolleni, huutelin koiraani, mutta ei kuulunut mistään enää mitään. Arvelin, että takaa-ajo oli edennyt niin kauas, ettei ihmiskorva enää kuule sorkkien jytinää. Otin suunnan metsätietä samaan suuntaan mihin hirvi ja koirani menivät, samalla kutsuen koiraani. Aikaa takaa-ajon alkamisesta oli kulunut noin 10 - 15 minuuttia ja olin kulkenut arviolta 500 metriä, kun näin koirani tulevan metsäpellon laitaan. Hirveä ei näkynyt eikä koirani suusta valunut verta saati sitten löytynyt haavoja. Koira vaikutti tyytyväiseltä, vaikkei ollutkaan saanut hirvipaistia. Minulla meni vielä vartin verran aikaa ennen kuin rauhotuin ja olin kiitollinen, ettei tämä villieläin ollut karhu. On se kumma juttu, kun tällaiset tapahtumat jäävät mieleen, vaikka olen tähän mennessä kulkenut metsässä satoja kilometrejä. Tai taitaa se tuhat olla mennyt jo rikki. On nähty ennenkin hirven, karhun ja suden jälkiä metsässä, mutta niiden kohtaaminen on aina yllättävää. Alitajuntaisesti olettaa, että ne väistävät ihmistä automaattisesti. Joten - jos kaipaatte elämäänne jännitystä muualla kuin seksielämässä - tervemenoa metsään. Mie taidan lähteä tänä syksynä hirvimetsälle.

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06