Kirjoittaja	Viesti
Tulisydän	Lähetetty: 13.9.2006, 7:37 Lainaus: Siinäpä mielenkiintoinen aihe: entäpä jos niitä rakkauden tunteita on useampaa ihmistä kohtaan, Sano sinä minulle miksi ei voisi olla, kuka sen määrittelee? Lainaus: missä menee se raja milloin puoliso/kumppani lakkaa ymmärtämästä? Tähän osaa kaikki vastata oman näkemyksensä pohjalta, sitä mitä olet ja mitä et. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Niin paljon on vastauksia, kun on ihmisiäkin, ymmärrätkö? Lainaus: Oishan se hienoa rehellisesti sanoa kumppanille että sinun lisäksi rakastan toista naista/miestä, kuinka monella ymmärrys siihen riittää? Ei kovinkaan monella ihmisellä, lue vastaukseni Kaupoille aiheeseen Mieshaaremi
Tulisydän	Lähetetty: 13.9.2006, 7:30 Badman kirjoitti: Onko nuo huulet avatarissasi sinun? Jos ovat, niin ihmettelen suuresti miksei siippasi sinulle pusuja suo Kyllä voisi olla, vaan mulla, ehkä, hieman sensuellimmat. Miksei anna pusuja..hmm... miten nyt tuohon osaisin vastata? Hän on tämä niin kliseinen tavallinen-suomalainen-mies, joka ei pussaa, puhuu vain kun on asiaa. Ja mä tykkäisin pusutella....osansa kullakin
Badman	Lähetetty: 12.9.2006, 21:43 Nymfotar kirjoitti: Me naiset nyt ollaan vaan niin hellyyden kipeitä, niin minäkin, tai oikeammin pusujen kipeä, joita armas siippa ei suo Että kaikki pusut mulle on sitten tervetulleita, ettäs tiedätte Onko nuo huulet avatarissasi sinun? Jos ovat, niin ihmettelen suuresti miksei siippasi sinulle pusuja suo
Tulisydän	Lähetetty: 12.9.2006, 21:01 Menobimies kirjoitti: Nymfotar kirjoitti: Ja miten ne rakkauden tunteet määritellään..? Vastaan nyt vain yhteen, jos tääkään tulee perille, kone temppuilee, Rakkaus on elämänasenne, se on elämäntapa. Rakkaus on paljon paljon enemmän kuin tunteet, sillä tunteet vaihtuvat alati, eivätkä ole pysyviä, joten niihin ei kannata kovin tiukkaan takertua. Nyt masina kiinni ja äkkiä palaan huomenna moi kaikille!
assa	Lähetetty: 12.9.2006, 20:02 Badman kirjoitti: Ateisti en kuitenkaan ole vaikka varsin skeptinen kaikkiin uskomuksiin ja uskoihin olenkin. Ehkäpä määritelmä agnostikko sopisi sinuun(kin) sitten paremmin.
Menobimies	Lähetetty: 12.9.2006, 18:48 Nymfotar kirjoitti: Kannatan monirakkautta. Rehellisyys astuu kuvaan, ja sitä kautta kaikki pelaa hyvin Siinäpä mielenkiintoinen aihe: entäpä jos niitä rakkauden tunteita on useampaa ihmistä kohtaan, missä menee se raja milloin puoliso/kumppani lakkaa ymmärtämästä? Ja miten ne rakkauden tunteet määritellään..? Oishan se hienoa rehellisesti sanoa kumppanille että sinun lisäksi rakastan toista naista/miestä, kuinka monella ymmärrys siihen riittää? Jos teillä asia on noin , onnittelut
Badman	Lähetetty: 12.9.2006, 17:41 Eliksiiri kirjoitti: Bocelli tarkoitti ihan selkeesti Badmanin ja assan suhdetta... Mä liityn tällä näkemyksellä yhteen siis tuon italialaisen hurmurin kanssa, lälläslää. Oisko hää kuitenkin tarkoittanut Badmania ja Nyphotarta? Minun tekstiähän hän lainasi. Tuosta luterilaisesta elämänkatsomuksesta muuten sitouduin irti vasta viime vuonna eli erosin kirkosta. Ateisti en kuitenkaan ole vaikka varsin skeptinen kaikkiin uskomuksiin ja uskoihin olenkin. Tein myös päätöksen, että jos sopiva kohde löytyy olen varsin avokätinen siitä rahastosta jonka saan säästöön kirkollisveroista.
Eliksiiri	Lähetetty: 12.9.2006, 15:56 Bocelli tarkoitti ihan selkeesti Badmanin ja assan suhdetta... Mä liityn tällä näkemyksellä yhteen siis tuon italialaisen hurmurin kanssa, lälläslää.
Tulisydän	Lähetetty: 12.9.2006, 15:29 assa kirjoitti: Emme ole, enkä omalta kohdaltani usko että sopisimmekaan. Sinäpä sen sanoit assa - kiitos paljon
assa	Lähetetty: 12.9.2006, 14:39 -BOCELLI- kirjoitti: Vaikka mistäpä sitä tiiän vaikka te olisittekin pariskunta tai liekö jollakin lievemmällä asteella kumppaneita jo olisittekin... Emme ole, enkä omalta kohdaltani usko että sopisimmekaan. Foorumia hetken aikaa seuraamalla saattaa selvitä, kuka se läheisin kumppani minulle on
Tulisydän	Lähetetty: 12.9.2006, 8:35 Härski kirjoitti: Onkohan tämä foorumiohjelma jotenkin rikki Minä meinasin kirjoittaa juuri nämä sanat ja nyt huomaan että ne on tuolla Assan kirjoittamassa viestissä ennenkuin aloin kirjoittamaan Täytyy varmaan päivittää tämä softa, tai sitten on muitakin kohtalotovereita *silittää Härskiä myötäkarvaan - lohdutukseksi*
-BOCELLI-	Lähetetty: 12.9.2006, 8:06 Kaksi viimeistä yllä olevaa kirjoittajaahan sopisi sitten mitä parhaiten kumppaneiksi keskenään, kun ajatukset näyttävät natsaavan mitä parhaiten yksiin näissä näkemyksissä! Vaikka mistäpä sitä tiiän vaikka te olisittekin pariskunta tai liekö jollakin lievemmällä asteella kumppaneita jo olisittekin...
Tulisydän	Lähetetty: 12.9.2006, 7:38 Lainaus: Siis ei seksillä ja rakkaudella välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Aivan oikein Lainaus: Kyllä ihminen voi rakastaa toista ihmistä ilman että harjoittaa tämän kanssa seksiä tai edes ajattelee sen mahdollisuutta. Minä koen juuri näin Lainaus: Myös valehtelija voi olla rakastava ja rakastettu ja monesti parempi vaihtoehto kuin se umpiuskollinen mutta rutkasti muita puutteita omaava ihminen. Parisuhde voi toimia tyydytrtävästi myös ilman seksiä ja ilman rakkauttakin. Näinkin asian voi nähdä ja itseasiassa mä näen asiat just samalla tavalla Lainaus: Rakkaus on myös moninaisempi funktio kuin mitä se yksinkertaistettuna aina esitetään. Ei rakkaus yhteen kohteeseen estä sitä ettekö voisi rakastaa jotain muutakin eikä rakkautta voi aina laittaa mihinkään järjestykseenkään. Olet käsittänyt asian ytimen hyvin - bravo Lainaus: Mustasukkaisuus on se joka rakautta rajoittaa, tyyliin: "sinä et saa rakastaa muita kuin minua koska olen puolisosi" Jos rakastut johonkin toiseen otan eron tai teen jotain muuta radikaalia... alan vihaamaan sinua . Mustasukkaisuus on menettämisen pelkoa, koska jokaisen olisi hyvä löytää se rakkaus ensin itsestään, ettei tule pelkoa siitä, ettei kukaan rakasta minua Mä en ymmärrä mustasukkaisuutta tai omistamisenhalua, jonka siihen niin tiiviisti liitän. Kun koen yllämainittua. katson tätä mustasukkaisuutta ja kysyn miksi ihmeessä, se vaivaa? Mulla tää mustasukkaisuus on ollut kova pala purtavaksi. Aina kun tuo mustis nostaa päätään kysyn lopuksi, mitä sitten, vaikkei sulla olekaan? Lainaus: Rakkaus ja ihastuminen ovat kuitenkin sellaisia kemiallisia olotiloja joihin ihminen ei voi tietoisesti vaikuttaa, voit tietysti vaikuttaa siihen että johtaako se mihinkään. Mitäpä tuohon lisätä, oivalluksesi on oikein hyvä Lainaus: alkaa valehtelu/salailu/kertomatta jättäminen vai romauttaa toisen luterilainen maailma ja rakkauskäsitys ja kertoa että rakastan myös Irmaa? Mä olen heittänyt roskiin luterilaisuuden käsityksen kokonaan. Käsityksen siitä, että vain ja ainoastaan yksi kumppani elämässä voi taata sulle sen mitä ehkä tarvitset. Sillä yksi kumppani on kykenemätön siihen. Millä ihmeellä tuo yksi voi tehdä kaiken, kun toiseltakin saisi tasapuolisesti. Kannatan monirakkautta. Rehellisyys astuu kuvaan, ja sitä kautta kaikki pelaa hyvin
assa	Lähetetty: 12.9.2006, 7:31 Badman kirjoitti: No tämmöisiä ajatuksia vaan vetäsin ettei taas kaikki olisi samaa mieltä. Me olemme hyvin pitkältikin samaa mieltä . Osa tekstistäsi olisi voinut hyvin olla minun kirjoittamaani. En suostu tunnustamaan tai osoittamaan sormella tiettyä tunnetta ja nimeämään sitä rakkaudeksi. Minulle maailmassa on useita tärkeitä ihmisiä - yksi niistä on oma kumppani kotona. Vaikka ajoittain saatan tuntea paljon suurempaa yhteenkuuluvuuden tai välittämisen tunnetta jotakuta toista ihmistä kohtaan, ei minulle ole koskaan epäselvää kuka on oma kumppani ja läheisin. Silti rakkauden, välittämisen ja ihastumisen rajaaminen vain tiukasti omaan kumppaniin tuntuu teennäiseltä. Ei kukaan ole niin uskomaton ja täydellinen että parisuhteen alkaessa alkaa kulkemaan laput silmillä eikä enää muuta maailmaa ja muita ihmisiä näekään. Toki voidaan nimetä nämä "muut" ystäviksi - mutta ystävyys ei aina riitä täysin kuvaamaan niiden ihmissuhteiden laatua. Oma kumppanikin on ystävä, hyvin läheinen sellainen, jos asiaa niin ajattelee.
Tulisydän	Lähetetty: 12.9.2006, 7:09 assa kirjoitti: Nymfotar kirjoitti: Opetus on tämä: 1. mies ei itke, 2. mies on kova, Olen itkenyt ja ollut pehmeä - kaikelle on ollut aikansa. Se, ettei niille tunteille löytynyt aikanaan oikeaa vastaanottajaa, vaan hyväksikäyttäjiä, teki minusta sen mikä nykyään olen. Kuule assa, mä uskon aina sielujen pehmeyteen, kohtelee sua elämä kuinka kaltoin tahansa. Kukaan ei ole tunteeton, ei sitten niin kukaan. Enkä jaksa uskoa, että sinäkään olet tunteeton. Yksi asia tässä nyt kaikille yhteisesti: ONNELLINEN VOI VAIN OLLA, ONNELLISEKSI EI VOI TULLA. Tämä on yksi tapa elää. Eikä suinkaan ainoa. Kukaan toinen ei voi tehdä toista onnelliseksi kuin hetkisen kerrallaan. Kun onnellisuuden hetki menee ohi, tunnet itsesi tyhjäksi. Ja mitä vastaanottajaan tulee, sekin vielä löytyy - kaikki aikanaan

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06